Mukana SuomiAreenassa keskustelemassa digitaalisen Suomen tulevaisuudesta.
Liian usein digitaalisten palvelujen kehittäminen käynnistyy ratkaisuista, järjestelmistä, hankinnoista tai yksittäisistä ominaisuuksista. Todellisuudessa pitäisi pysähtyä ensin määrittelemään, mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa ja kenelle. Vasta tämän jälkeen teknologialla on oikea rooli: tukea palveluyhteiskunnan tavoitteita turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Samalla on hyvä muistaa, ettei halvin ratkaisu ole useinkaan kestävin. Hyvinvointivaltion kontekstissa oikeat investoinnit projektin alkuvaiheessa maksavat itsensä takaisin – vaikuttavuutena, turvallisuutena ja pitkän aikavälin kustannustehokkuutena.
Keskustelussa unohtuu helposti, että Suomessa monet asiat toimivat jo poikkeuksellisen hyvin. Arjen digipalvelut – veroilmoituksesta reseptien uusimiseen ja muuttoilmoituksiin – ovat esimerkkejä siitä, miten digitalisaatio on tehnyt kansalaisten palveluista aidosti saavutettavia ajasta ja paikasta riippumatta.
Tämä on hyvinvointivaltion vahvuus, jolle kannattaa rakentaa sen seuraava kehitysvaihe.
Hyvin johdettuna data ei näy käyttäjälle teknologiana, vaan parempana palveluna: oikea tieto auttaa ennakoimaan tarpeita, kohdentamaan resursseja ja vähentämään hukkaa. Haaste ei ole datan puute, vaan sen pirstaleisuus ja johtamisen hajanaisuus. Siksi ensin pitää kirkastaa, mihin dataa käytetään, millä päätöksillä sen hyödyntämistä johdetaan ja miten tieto saadaan liikkumaan turvallisesti yli organisaatiorajojen.
Samalla korostuu paikallisen ymmärryksen merkitys. Yhteiskunnan kriittiset palvelut eivät synny tyhjiössä – ne edellyttävät syvällistä ymmärrystä paikallisesta lainsäädännöstä, toimintaympäristöstä ja käyttäjien todellisista tarpeista. Kyse ei ole vain toimivuudesta arjessa, vaan myös kyvystä kestää häiriöitä ja kriisejä.
Yksi keskeinen pullonkaula ei liity teknologiaan, vaan siihen, miten ratkaisuja hankitaan, johdetaan ja otetaan käyttöön. Nykyiset mallit ohjaavat liian helposti ostamaan resursseja, järjestelmän osia tai ennalta lukittuja ratkaisuja – vaikka hyvinvointivaltion näkökulmasta pitäisi ostaa vaikuttavuutta, yhteentoimivuutta ja mitattavia lopputuloksia.
Innovaatio ei synny siinä vaiheessa, kun vaatimusmäärittely on jo lukittu. Se syntyy varhaisessa vuoropuhelussa, jossa tilaaja, käyttäjät, teknologia-asiantuntijat ja palveluntuottajat määrittelevät yhdessä, mitä ongelmaa ratkaistaan ja millaista vaikutusta tavoitellaan.
Siksi nyt pitäisi investoida ennen kaikkea kyvykkyyksiin ja kestäviin ratkaisuihin: muutosjohtamiseen, yhteentoimivuuteen, datan hallintaan, turvallisuuteen ja toimintamalleihin, jotka yhdistävät palvelut, prosessit, datan ja ihmiset. Pelkkä lisäraha ei auta, jos toteutusmalli ei muutu.
Hyvinvointivaltion tulevaisuus ei synny lisäämällä teknologiaa nykyisten rakenteiden päälle. Se syntyy, kun palvelut uskalletaan rakentaa uudelleen: käyttäjän tarpeesta, vaikuttavuudesta ja teknologian mahdollisuuksista käsin.
Jos tavoittelemme erilaista lopputulosta, meidän on uskallettava muuttaa myös tapaa, jolla palveluja suunnitellaan, hankitaan, johdetaan ja kehitetään yhdessä.
valokuva SuomiAreena tapahtumasta: Tomas Kurrenniemi